Ratsastajan fyysisen suorituskyvyn testaaminen – miksi sillä on merkitystä?
Ratsastus mielletään taitolajiksi, jossa onnistuminen perustuu hevosen ja ratsastajan saumattomaan yhteistyöhön. Tämä on totta, mutta kilpatasolla ratsastus vaatii myös ratsastajalta monipuolisia fyysisiä ominaisuuksia. Kestävyys, voima, liikkuvuus, tasapaino ja kehonhallinta luovat perustan suorituskyvylle niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin.
Suomen Ratsastajainliiton maajoukkueurheilijoille toteutettiin fyysisten ominaisuuksien testaus Vierumäen testausasemalla joulukuun 2025 kuivaleirin yhteydessä.
Testauksen tavoitteena oli tunnistaa ratsastajien vahvuuksia ja kehityskohteita sekä herättää kiinnostusta tavoitteelliseen oheisharjoitteluun. Samalla haluttiin lisätä valmentajien ja urheilijoiden ymmärrystä ratsastuksen fyysisistä vaatimuksista.
Miksi testaamme?
Testaamisen tarkoituksena ei ole antaa urheilijalle arvosanaa, vaan tuottaa tietoa harjoittelun suunnittelun tueksi. Fyysisen suorituskyvyn eri osa-alueiden tasapaino määrittää pitkälti sen, kuinka hyvin urheilija kestää lajiharjoittelua ja kuinka paljon hänen ominaisuuksiaan voidaan edelleen kehittää.
Olympiakomitean mukaan urheilijan harjoitettavuuden tulee olla kunnossa, jotta hän kykenee hyödyntämään lajiharjoittelun täyden potentiaalin. Tämä ajatus toimi myös ratsastajien testauksen lähtökohtana.
Kuten Kyra Kyrklund on osuvasti todennut:
”Jos teet aina niin kuin olet aina tehnyt, saat sitä mitä olet aina saanut.”
Mitä ominaisuuksia ratsastajilta mitattiin?
Testikokonaisuus rajattiin viiteen testiin, jotta kaikki testit voitiin toteuttaa yhden päivän aikana. Testeihin osallistui noin 60 urheilijaa, joista 40 antoi luvan tulosten anonymisoituun tarkasteluun.
1. Kestävyyskunto polkupyöräergometritestillä
Hyvä kestävyyskunto tukee palautumista harjoituksista ja kilpailuista sekä mahdollistaa suuremman harjoitusmäärän. Testissä arvioitiin maksimaalista hapenottokykyä, jonka tavoitetasoiksi määriteltiin naisille vähintään 40 ml/kg/min ja miehille 45 ml/kg/min. Huipputasolle tähtäävälle ratsastajalle tavoitetasoksi esitettiin noin 50 ml/kg/min.
Moni yllättyy kuullessaan, kuinka tärkeä kestävyyskunto on ratsastajalle. Toisinaan myös pohditaan, miksi ratsastajaa testataan polkupyörällä, vaikka kilpailusuoritus tehdään hevosen selässä. Polkupyöräergotestin tarkoituksena ei kuitenkaan ole mitata pyöräilytaitoa, vaan elimistön kykyä tuottaa energiaa ja käyttää happea pitkäkestoisessa suorituksessa.
Sama ajattelutapa pätee myös moniin muihin urheilulajeihin. Esimerkiksi jääkiekkoilijoita ei testata luistelun aikana eikä salibandypelaajia pelitilanteessa, kun heidän kestävyyttään arvioidaan. Testeillä pyritään mittaamaan urheilijan fyysisiä perusominaisuuksia luotettavalla ja vertailukelpoisella tavalla.
Ratsastajalle hyvä kestävyyskunto näkyy parempana jaksamisena pitkien harjoitus- ja kilpailupäivien aikana, tehokkaampana palautumisena sekä kykynä ylläpitää keskittymistä ja laadukasta suoritustekniikkaa myös väsyneenä. Tähdättäessä kansalliselle tai kansainväliselle huipulle harjoitusmäärät ja kokonaiskuormitus kasvavat, jolloin kestävyyden merkitys korostuu entisestään.
2. Puristusvoima
Puristusvoima kuvaa yleistä voimatasoa ja auttaa tunnistamaan mahdollisia puolieroja kehon oikean ja vasemman puolen välillä. Tavoitetasoksi määriteltiin naisille noin 35 kg ja miehille noin 55 kg. Erittäin hyvästä tasosta puhutaan naisilla yli 40 kg ja miehillä yli 65 kg tuloksilla. Lisäksi mahdollisimman pieni puoliero on tavoiteltava.
Puristusvoimatesti herättää ratsastajien keskuudessa toisinaan kysymyksiä siitä, miksi juuri sitä mitataan. Testin tarkoituksena ei kuitenkaan ole arvioida, kuinka voimakkaasti ratsastaja pystyy pitämään kiinni ohjista. Päinvastoin, hyvä ratsastus perustuu pehmeään, joustavaan ja vaikuttavaan käteen, eikä hevosen suuhun saa tukeutua puristamalla tai vetämällä.
Puristusvoimaa käytetään urheilussa laajasti yleisen voimatasapainon ja hermolihasjärjestelmän toimintakyvyn mittarina. Sama testi on käytössä esimerkiksi jääkiekkoilijoilla, salibandypelaajilla ja monien muiden lajien urheilijoilla. Näissäkään lajeissa tavoitteena ei ole puristaa mailaa mahdollisimman kovaa. Päinvastoin, valmentajien suusta kuulee usein ohjeen: ”Älä ala puristaa mailaa.”
Puristusvoimatesti toimii siis helposti toteutettavana yleisen voimantuoton mittarina, jonka avulla voidaan tunnistaa mahdollisia puolieroja sekä seurata urheilijan fyysisen suorituskyvyn kehittymistä ajan myötä. Ratsastuksessa hyvä puristusvoimatulos kertoo enemmän urheilijan kokonaisvaltaisesta fyysisestä suorituskyvystä kuin siitä, miten hän käyttää ohjia hevosen kanssa.
Ratsastuksessa käsien voima ei yksin ratkaise suorituskykyä, mutta tasapainoinen voimantuotto ja puolierojen tunnistaminen ovat tärkeitä sekä suorituskyvyn että vammojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
3. Isometrinen maastaveto
Isometrinen maastaveto mittaa alaraajojen pitovoimaa. Testin viitearvot olivat naisille 3–4 N/kg ja miehille 4–5 N/kg. Testin perusteella lähes kaikki osallistujat saavuttivat tavoitetason.
Tulokset osoittavat, että ratsastajilla on usein hyvä perusta alaraajojen voimantuotossa. Samalla testauksen yhteydessä nousi esiin ajatus keskivartalon voimantuoton arvioinnin kehittämisestä esimerkiksi vatsalihastestillä.
Ratsastus perustuu pitkälti kykyyn välittää apuja hevoseen tasapainoisen istunnan kautta. Tämän vuoksi erityisesti alaraajojen ja keskivartalon voimantuotto ovat keskeisessä asemassa ratsastajan suorituskyvyssä.
4. Kevennyshyppy
Anne-Maarit Hyttisen lajianalyysissä, joka toimi testien valinnan tausta-aineistona, sekä hänen väitöskirjatyössään nousi esiin ratsastajien suhteellisen heikko maksimivoimataso verrattuna moniin muihin urheilijoihin. Tulosten perusteella voimaharjoittelun merkitystä korostettiin vahvasti, ja ratsastajien fyysisen valmennuksen yhdeksi keskeiseksi kehityskohteeksi tunnistettiin juuri voimatasojen parantaminen.
Kevennyshyppy mittaa alaraajojen räjähtävää voimantuottoa ja toimii käytännöllisenä työkaluna voimaharjoittelun vaikutusten seurannassa. Vaikka ratsastuksessa ei hypätä mahdollisimman korkealle hevosen selässä, testi antaa arvokasta tietoa urheilijan voimatasojen kehittymisestä sekä harjoittelun tuottamasta vasteesta. Tulosten avulla valmentaja ja urheilija voivat arvioida, eteneekö voimaharjoittelu haluttuun suuntaan ja tarvitaanko harjoitusohjelmaan muutoksia.
Tavoitetasoksi esitettiin naisurheilijoille 30 cm ja miesurheilijoille 40 cm. Tulokset viittasivat siihen, että juuri tässä ominaisuudessa ratsastajilla näyttäisi olevan eniten kehityspotentiaalia.
On tärkeää ymmärtää, että kevennyshyppytestin tarkoituksena ei ole harjoitella hyppäämistä. Testi toimii ennen kaikkea mittarina, jonka avulla voidaan seurata maksimivoiman ja nopeusvoiman kehitystä. Näiden ratsastuksessakin tarvittavien perusominaisuuksien kehittyminen tapahtuu laadukkaan voimaharjoittelun seurauksena, ei tekemällä jatkuvasti kevennyshyppyjä.
Kevennyshyppy antaa myös viitteitä keskivartalon voimatuotosta sekä hallinnasta ja istunnan merkitystä ei voi koskaan ratsastuksessa korostaa liikaa.
5. Valakyykky
Valakyykkyä käytettiin liikkuvuuden ja kehonhallinnan arvioimiseen. Vähimmäistasona pidettiin tasoa kaksi.
Ratsastuksessa liikkuvuus ei tarkoita pelkästään notkeutta. Tärkeämpää on kyky hallita liikettä sekä säilyttää hyvä asento hevosen liikkeen mukana. Tästä syystä valakyykky tarjoaa arvokasta tietoa urheilijan kokonaisvaltaisesta toimintakyvystä.
Ratsastajan kyky mukautuahevosen liikkeeseen ilman tarpeettomia jännityksiä edellyttää sekä liikkuvuutta että kehonhallintaa.
Harjoitettavuus ratkaisee
Juuri harjoitettavuus on ehkä tärkein yksittäinen tekijä ratsastajan fyysisessä kehittämisessä. Mitä paremmat perusominaisuudet urheilijalla on, sitä paremmin hän pystyy hyödyntämään lajiharjoittelun ja kehittymään omassa lajissaan.
Fyysisen valmennuksen tavoitteena ei ole tehdä ratsastajasta painonnostajaa, juoksijaa tai voimistelijaa, vaan rakentaa sellaiset fyysiset valmiudet, jotka tukevat hevosen kanssa tehtävää päivittäistä harjoittelua ja mahdollistavat pitkäjänteisen kehittymisen urheilijana.
Mihin suuntaan testausta tulisi kehittää?
Esityksen lopussa pohditaan liikkuvuuden mittaamisen lisäämistä testikokonaisuuteen sekä muita mahdollisia mitattavia ominaisuuksia.
Ratsastuksen näkökulmasta erityisen kiinnostavia tulevaisuuden kehityskohteita voisivat olla:
- keskivartalon hallinta ja lihaskestävyys
- tasapaino ja kehonhallinta
- lonkan liikkuvuus
- rintarangan liikkuvuus
- puolierojen tarkempi tunnistaminen
- koordinaatio ja motoriset valmiudet
Erityisesti tasapainon, kehonhallinnan ja liikkuvuuden mittaaminen voisi tuoda entistä enemmän lajispesifiä tietoa ratsastajan suorituskyvystä ja harjoittelun kohdentamisesta.
Yhteenveto
Ratsastajan fyysinen harjoittelu ei korvaa laadukasta ratsastusta, mutta se luo perustan, jonka päälle huippusuoritus rakentuu. Testauksen avulla voidaan tunnistaa yksilölliset vahvuudet ja kehityskohteet sekä suunnata harjoittelua entistä tehokkaammin.
Fyysinen testaaminen tarjoaa mahdollisuuden tarkastella omaa harjoittelua uudesta näkökulmasta, löytää kehityskohteita ja rakentaa entistä vahvempi perusta menestykselle ratsastuksessa.
Anne-Maarit Hyttisen tutkimustulokset, Olympiakomitean harjoitettavuusajattelu sekä käytännön valmennustyössä tehdyt havainnot viestivät kaikki samaa asiaa: ratsastajan fyysisillä ominaisuuksilla on merkitystä. Mitä paremmin urheilija tuntee omat vahvuutensa ja kehityskohteensa, sitä paremmin harjoittelua voidaan kohdentaa tukemaan sekä suorituskykyä että hyvinvointia.
Lopulta kyse ei ole testien tekemisestä testien vuoksi. Kyse on siitä, että ratsastaja saa käyttöönsä tietoa, jonka avulla hän voi harjoitella fiksummin, palautua paremmin ja kehittyä pitkäjänteisesti kohti omia tavoitteitaan hevosen kanssa.
Artikkelin on kirjoittanut Johanna Manninen, liikuntatieteiden maisteri, entinen pikajuoksija ja kolminkertainen olympiaedustaja. Yleisurheilu-uransa jälkeen Manninen on suunnannut tavoitteellisesti ratsastuksen pariin ja kilpailee nykyisin kouluratsastuksessa. Hänen oma urheilutaustansa ja liikuntatieteellinen osaamisensa tuovat ratsastajan fyysisen suorituskyvyn tarkasteluun monipuolisen näkökulman.